Voi elämän kevät.

Hieno juttu, että LORDI voitti, minä en siihen jaksanut uskoa, vasta kun kolme ekaa maata olivat pisteensä antaneet, eli niinkuin sanantapa kuuluu; minulle saa kaataa tervaa ja höyheniä päälle. Enmä yleensä edes viisuista ole niin perustanut, mutta LORDI on LORDI ja minä olen minä ja kyllähän se vinhalta tuntui, että juuri LORDI sen viisuvoiton toi kotiinpäin. Lievensi hieman jääkiekon tappiota(vaikka pronssipelissähän tiätty otetaan siitäkin vahinko kotiin ;D).

Minulla menee hyvin. Sen tänne oikeastaan tulinkin kertomaan, enkä niinkään eurolauleloista tai pakkasurheilusta. Viime viikon olin tosiaan kotosalla Mellilässä ja käytiin Oulan, isän ja siskoni kanssa manttaalin talolla katselemassa paikkaa, josko niitä häitä siellä ensi kesänä juhlittaisiin. Varattiin paikka alustavasti; kaaso ja bestmän on valittu, valokuvaaja on tilattu, henkikirjoittajaakin tiedusteltu... huh. Alkaa pikku hiljaa realisoitua tämä tilanne :D
Bestmänin kanssa ollaan hieman eri linjoilla siitä, millaiset pirskeet niistä on tulossa ja anopin kanssa ei tulla vieläkään toimeen. Ne nyt eniten tässä koko humussa huolettaa.. Ei edes se bestmän niinkään, mutta tuo jälkimmäinen. Se toi koiransa meille taas eilen(Pave on kyllä ihan kiva mäyräkoira... sitä hoitaa ihan mielellään) ja tarjosi meille sapuskat ravintolassa ja voi vitsi... meidän maailmankuvat ei sitten sovi yhteen alkuunkaan.

Minkä takia maailmassa pitää olla penseitä ihmisiä? Ja miksi sellaisten pitää tulla kaupanpäällisiksi jonkun siipan kanssa. Epistä.