Mietiskelin tässä, että miksi en juurikaan enää kirjoita tänne blogiini mitään. Minulle tuntuu tapahtuvan asioita juuri siinä määrin, kuin muillekin blogia tai nettipäiväkirjaa pitäville kavereilleni, mutta vain minä jätän niistä kirjoittamatta. Milloin kävin kaupungilla, mitä ostin, mitä tapahtui, mitä uutta koin juuri. Jätän kaikki ne kirjoittamatta ja sitten ne vaipuvat hiljalleen unholaan. Surullista.

Käytiin Oulan kanssa tässä yksi päivä Pyynikin näkötornilla kahveella. Siitä on ehkä viikko aikaa? Oli kuitenkin niin kaunis keväinen päivä, että haluttiin mennä jonnekin. Minä olisin oikeastaan halunnut jätskitötterön, mutta jäätelökioskit eivät olleet vielä auki. Emme edes löytäneet kuin yhden kioskin ja se oli Lielahden citymarketin pihassa.
Siellä näkötornilla oli valokuvanäyttely. Tavallaan ihan hieno, toisaalta taas vähän mitäänsanomaton. Tekijä oli jättänyt paikalle kommenttivihon, johon olisi saanut jättää jälkensä. En kuitenkaan kirjoittanut sinnekään, vaikka vähän tekikin mieli.
Menimme hissillä ylös torniin katsomaan maisemia, mutta en viitsinyt kivuta katolle saakka. Ne jyrkät portaat vaikuttivat pelottavilta! Vaikkeivat olleet edes kovin pitkät. Mulla on varmaan jokin porraskammo. Aikoinaan, kun asuin vielä Lohjalla, kävimme koko luokan voimin Pyhän Laurin kirkossa, josta poistuessamme saimme vielä mahdollisuuden käydä katsomassa kirkon vintillä. 1500-luvun kirkonmiehet olivat hakanneet portaat suoraan kiveen; askelmat olivat epämääräisiä, muhkuraisia ja epätasaisia, molempien seinien välinen kuilu vaihteli metristä alaspäin ja jatkui korkeana ainakin kymmeneen metriin. Lopputulos vaikutti suurelta, pimeältä tunnelilta. En halunnut kulkea niitä rappusia, vaikka ne olivatkin niin kauniit. Joitain kauniita asioita haluaa tarkkailla vain matkan päästä. Vähän niinkuin perhoset? Paitsi, että perhoset eivät edes ole kauniita. Yh, öh, pöh!

Niillä oli kyllä ihan hyvää luomukahvia siellä tornilla. Munkeista en suuremmin pitänyt, mutta pitihän niitäkin maistaa, kun sinne asti oltiin päästy.

Eostreen kunniaksi kylvin eilen rairuohoa. Jos rehellisiä ollaan, niin ne eivät ole kenenkään kunniaksi, vaan ihan vaan siksi, että ruoho on kivan näköistä. Pistin sinne joukkoon pari possua. Possut eivät taida oikeasti liittyä mitenkään hedelmällisyyteen, mutta what the heck. Ne on sööttejä :)